lauantai 21. tammikuuta 2017

Näin siinä sitten pääsi käymään

Monen oikaistun mutkan kautta olen kuntavaaliehdokkaana Vihreillä. Alustavasti tuntuu ristiriitaiselta lähteä mukaan asiaan, josta tietämys on vielä vajavaista. 30 vuoden päästä olisin viisaampi, rauhallisempi ja paremmin perillä omasta tulevaisuudesta. Välillä tuntuu, että tämä kannattaisi lopettaa jo tässä vaiheessa. Välistä tämä taas tuntuu hienommailta asialta ikinä. Mutta juuri sen takia lähden tähän juuri nyt. Nyt, kun energiaa ja tahtoa riittää. Nyt, kun opiskeluun on tulossa suurimmat muutokset vuosikymmeniin. Nyt, kun on vielä mahdollista vaikuttaa siihen, minkälainen kaupunki Mikkeli on tulevaisuudessa. Nyt, kun tuntuu hyvältä tehdä asioita.

Mutta miksi minä? Miksi minä edes olen ehdolla on ehkä osittain itsellenikin vielä epäselvää. Tämä koko asia vain tuntuu hyvältä ja oikealta. Pelkkä tunne tosin ei vielä riitä. Myönnän, etten tule omaamaan todellakaan kaikkea tietotaitoa heti alkuunsa. Kiroisin jossain vaiheessa, joka ikisen äänestäjän, jos pääsen läpi. Tulisin vihaamaan joitakin hetkiä koko sydämestäni, mutta ennen kaikkea tulen rakastamaan tuota kaikkea. Tiedän että takanani olisi kokeneempia edustajia, perhe ja ystäviä.

Eräs pitkän linjan vihreä kertoi minulle mitä kvartaali tarkoittaa hänelle ja Vihreille. Monelle kvartaali tarkoittaa kolmea kuukautta, mutta hänelle kvartaali on neljännesvuosisata. Tavoitteena on siis katsoa asiat pitkällä aikavälillä. 25 vuoden päästä olemme jo yli 40-vuotiaita. Silloin asiat joista tänä päivänä päätetään ovat muodostuneet konkreettisiksi.  Silloin on myöhäistä vaikuttaa nykyisiin, nuoria koskeviin leikkauksiin.